Spawn

Todd McFarlanen Spawn oli oikeastaan se sarjis, joka tutustutti minut paremmin sarjakuvien maailmaan. Aloitin sen lukemisen Suomessa ilmestyneestä kakkosnumerosta ja olen ollut koukussa läpyskään siitä lähtien. Hankin divarista käsiini myös ykkösnumeron, eikä yhtäkään lehteä ole jäänyt puuttumaan Suomessa julkaistusta aineistosta. Harmillisesti tämän sarjakuvan julkaiseminen on lopetettu Suomesta ja nyt joudun haromaan uusia numeroita käsiini USA:n puolelta.

Spawn kertoo Al Simmons -nimisestä miehestä, jolle käy huonosti. Hän nimittäin kuolee. Koska Simmons on ollut paha poika ja tappanut sotilaana ihmisiä elävän elämänsä aikana, hän joutuu helvettiin ja tekee siellä sopimuksen itse pääpahan, tässä tapauksessa Malebolgian kanssa. Hän saa palata tapaamaan vaimoaan, tosin kaupalla on tietenkin ikävät sivuvaikutuksensa.

Al huomaa olevansa Spawn, omituisia voimia omaava viittaolento, josta loppujen lopuksi tulee helvetin armeijan yksi upseeri. Al.. tai Spawn, joutuu siis elelemään maan päällä helvetillisenä nekroplasmasta koostuvana olentona, jonka kasvot ja iho ovat täysin turmeltuneet. Vaimokin on kaiken lisäksi mennyt naimisiin Alin parhaan ystävän kanssa. Kaikki haluavat tappaa Spawnin ja pirua naurattaa. Asiat eivät siis mene Alin kannalta kovinkaan hyvin?

Sarjakuva seuraa Spawnin edesottamuksia ja taisteluita sekä itseään että ulkopuolisia vihollisia vastaan. Taivas ja helvetti valmistautuvat lopulliseen taisteluun jatkuvasti, eivätkä asiat oikeastaan ole koskaan sitä, miltä ne näyttävät.

Miksi pidän Spawnista? Juoni on mainio, eikä piirrosjäljessäkään juuri ole valittamista. Lehteä on jaksettu piirtää uskomattoman yksityiskohtaisesti ja huolellisesti. Alkuajan omituisista ja turhista jengisodista ja kummamonstereista on selvitty ja tarina on nyt paljon syvempi. Suosittelen tätä lehteä henkilöille, joiden vatsa ei käänny pienistä.. err.. väkivaltaisuuksista ja joka ei masennu synkistä juonikuvioista. Sarjiksena Spawn on jopa pirullisen hyvä. (Hah, mikä piilomerkitys!)

 

rikos.net